Niilo Helander (1865 - 1930) Nikolai Helander syntyi 08.05.1865 kyläsepän perheeseen Orimattilan pitäjän Luhtikylässä. Vanhemmat olivat orimattilalaista talonpoikaissukua. Heidän kymmenestä lapsestaan kahdeksan varttui aikuisikään. Nikolain vanhempi veli Teodor menestyi nuorena liikemiehenä niin, että saattoi osallistua myös sisarustensa kouluttamiseen. Veljistä kaksi opiskeli rakennusmestareiksi, ja yhdestä sisaresta kasvoi kirjailija (Selma Anttila), toisesta kansakoulunopettaja. Nikolai Helander kävi kansakoulun Orimattilassa, mutta opinnoissaan hyvin menestynyt poika päätti koulun jo 12-vuotiaana ja ryhtyi puotipojaksi. Harjoiteltuaan useita vuosia eri kauppiaiden palveluksessa hän pääsi opiskelemaan Helsinkiin ja valmistui kauppaopistosta 1886. Kauppiaaksi Heinolaan Nikolai Helander sai aluksi hoitoonsa veljensä kauppaliikkeen Heinolassa, mutta kun kauppaoikeudet siirrettiin 1887 hänen nimiinsä, kaupan seinälle ilmestyi kyltti Niilo Helander. Heinolaan kotiutunut nuori mies pääsi nopeasti sisälle kaupungin liikemiespiireihin. Hän myös avioitui kaupungin suurimman kauppiaan kasvattityttären kanssa. 1890-luvun nousukaudella liike menestyi ja laajeni tukkukaupaksi, joka osti tuotteita maakunnan talonpojilta mm. Pietarin markkinoille. Vuosikymmenen lopulla Helander oli jo kunnallispoliitikko ja kaupungin vaurainpia liikemiehiä, joka yksin ja yhtiökumppaneineen omisti useita kiinteistojä ja maatiloja. Kunnallisneuvos ja valtiopäivämies Vuonna 1898 Helanderille valmistui uusi liiketalo Heinolan keskustaan ja hän sai kunnallisneuvoksen arvon. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana Helander toimi vuosina 1905 - 09 ja 1921 - 22. Hän edusti porvarissäätyä kaksilla valtiopäivillä 1904 - 06. Kaupunginvaltuustossa ja valtiopäivillä Helander pyrki pontevasti edistämään Heinolan liittämistä valtakunnan rautatieverkkoon ja Päijänteen yhdistämistä kanavilla muihin vesistöihin. Valtiolliset olot ja maailmansota kuitenkin lykkäsivät rautatien rakennustöitä aina syksyyn 1928. Kun rata lopulta valmistui, se vedettiin Helanderin omistaman huvilasaaren yli. Talonomistaja Helsingissä Niilo Helanderin ensimmäinen vaimo kuoli vuonna 1899 jättäen jälkeensä kuusi lasta. Toinen avioliitto oli lapseton ja päättyi eroon. Kolmannen avioliittonsa hän solmi 1915 tanskattaren kanssa; tästä avioliitosta syntyi kolme lasta. Syksyllä 1922 Helander muutti perheineen Helsinkiin, mistä hän oli hankkinut omistukseensa kiinteistöjä. Hän oli mm. Fastighetsaktiebolaget Hermeksen pääomistajia ja yhtiön toimitusjohtaja. Niilo Helander loukkaantui vakavasti liikenneonnettomuudessa joulukuussa 1929 ja kuoli 08.01.1930. Säätiön synty Varakkaiden ystäviensä kanssa Niilo Helander oli jo varhain päätynyt siihen, että kunkin heistä oli lahjoitettava osa omaisuudestaan yleishyödyllisten suomalaiskansallisten tarkoitusten toteuttamiseen. Kansallisen idealismin hengessä Helander allekirjoittikin 13.02.1927 säädekirjan, jonka mukaan hänen nimikkosäätiönsä tarkoituksena olisi suomalaisen tieteen ja taiteen sekä kaupan ja teollisuuden alalla suoritettavan kehitystyön avustaminen. Säätiön hallitukseen hän kutsui miehiä yhteiskunnan arvostetuista piireistä: mm. senaattorit Kaarlo Castrén ja Heikki Renvall, yliopiston rehtori Antti tulenheimo ja professorit Yrjö Kajava, Jaakko Karvonen ja Gustaf Komppa, filosofian tohtori K. A. Paloheimo ja toimitusjohtaja Amos Anderson. Hallituksen puheenjohtajana olivat Niilo Helanderin jälkeen senaattori Kaarlo Castrén (1930 - 38) ja kansleri Antti Tulenheimo (1938 - 52). Perustamisvuonna Niilo Helanderin Säätiön omaisuuden arvo oli nykyrahassa noin 12 milj. mk. Ensimmäisen kerran omaisuuden tuotosta jaettiin apurahoja vuonna 1930 tieteen ja taiteen harjoittajille sekä käytettiin osa taideteosten ostamiseen. Tuotto vaihteli 1930-luvun taloudellisesti kireinä aikoina parantuen hitaasti vuosikymmenen loppua kohti. Ennen sotavuosia Säätiö ehti jakaa 63 apurahaa, yhteissummaltaan 880.000 mk. Sotien aikana ja jälkeen Säätiö oli samoissa vaikeuksissa kuin useimmat muutkin suomalaiset säätiöt. 1940-luvulla ei voitu jakaa lainkaan apurahoja. Säätiön toiminta vuodesta 1951 Lamakauden jälkeen Säätiö jakoi vuonna 1951 stipendeinä nykyrahassa noin 150.000 mk ja sen jälkeen apurahoina on voitu jakaa vuosittain kasvavia summia. Sittemmin arvopapereihin ja kiinteistöihin sijoitettua omaisuutta on kasvatettu niin, että myös jaettavaa on kertynyt yhä enemmän. 1950-luvulta alkaen Säätiön hallitusta ovat johtaneet senaattori Heikki Renvall (1953 - 55), professori A. E. Tudeer (1955 - 64), professori Rafael Koskimies (1964 - 77), akateemikko Erkki Laurila (1978 - 90) ja professori Heikki A. Reenpää (1990 - ). Niilo Helanderin periaatteita seuraten Säätiö pyrkii edelleen kokoamaan kymmenjäsenisen hallituksensa sekä talouselämän että tieteen ja taiteen asiantuntijoista, jotka kokoontuvat 4 - 5 kertaa vuodessa, ei vain päättämään apurahoista, vaan myös keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. Kokouksissa hallituksen jäsenet ovat pitäneet henkilöhistoriallisia esitelmiä, ja hallitus on kesäretkillään tutustunut kulttuurihistoriallisiin kohteisiin Suomessa ja naapurimaissa.